Lontoo

Reissun viimeinen päivä meni nopeasti kaupungilla pyöriessä. Heti aamusta lähdin käymään M&M´S Worldissä, mikä oli todellinen paratiisi näiden namien fanille. Tavoitteena oli löytää Kiss M&M`S pussi, mutta Lontoossa sitä ei myyty. Kaikkea muuta paikassa sitten tuntui olevankin…

2013-11-07 10.52.53 2013-11-07 10.52.46 2013-11-07 10.45.55Sain kiistatta elämäni suurimman kunnian luoda oma M&M`S karkkipussi, jota pohdin huolella. Otin mukaan Beatlesin erikoiskarkkeja, Aqua värisiä maitosuklaarakeita, oransseja pähkinöitä sekä uutusmaun tummasuklaa/pähkinä. Loppusilauksena punaisia suffelirakeita!

2013-11-07 10.45.37 2013-11-07 11.15.47Sotaveteraanien muistopäivä lähestyy ja kävin seuraamassa seremoniaa 10 Downing streetin edessä. Pääministeri David Cameron otti vastaan punaisella bussilla saapuneet veteraanit talonsa ovella. Mediahässäkkä oli aika iso, mutta sain seurattua tapahtumaa hyviltä paikoilta tultuani riittävän ajoissa.

david-cameron-the-poppy-girls-london-poppy-day_3939891 2013-11-07 11.37.15Ton lähemmäksi pm:n asuntoa ei ihmisiä päästetä, mutta helposti Cameronin tunnisti tuolta matkalta. Vielä kun olisi se zoom kännykässäkin… :) Juhla huipentuu ensimmäisen maailmansodan monumentin kukittamisella. Alueiden suojaus on jo aloitettu vetämällä kilometrien verran aitoja. Poliisi ruuvasi kadulla kaikki lyhtypylväiden sähkökotelot auki ja sinetöi ne tarroilla – hämmästyttävän tarkkaa hommaa!

2013-11-07 11.42.02Olin Lontoossa viime vuonna sattumalta juhlan aikaan ja näin tietämättäni puolen kilometrin päästä kuninkaalliset tämän monumentin edustalla. Turvajärjestelyt olivat aika mielettömät, viisi helikopteria, tuhansia poliiseja ja turvatarkastukset ennen kadulle pääsemistä. Ensimmäisellä sivukadulla odotti pari kymmentä ambulanssia rivissä kaiken varalta, Trafalgar squarelle oli pystytetty poliisin iso antenniauto ja jonkinlainen väliaikainen komentokeskus.

2012-11-11 09.36.29

Meininki viime vuonna

Seuraavaksi halusin saada mahtavia karamellisoituja pähkinöitä, joita myydään ainakin Millenium bridgellä. Kävelin Thamesin rantaa tutulle kojulle, jossa kahdella punnalla sain pitkästä aikaa tätä herkkua.

2013-11-07 12.20.01Päivä meni siis Lontoon hienoa tunnelmaa fiilistellessä ja tuttuja paikkoja kierrellessä, kunnes oli aika lähteä Gatwickin lentokentälle. Sain matkalla tekstarin Norwegianilla lennon myöhästymisestä, joten lennon alkuun oli melkein kolme tuntia kun saavuin paikalle. Turvatarkastuksissa meni puolisen tuntia, britit tuppaa tekemään yleensä aika perusteelliset checkit mutta kenkiä ei tarvinnut tällä kertaa ottaa pois jalasta. Tuhlasin viimeiset puntani mäkkärin 1955-ateriaan ja odottelin lentoa, lopulta matkaan päästiin vain vartti alkuperäistä aikaa myöhässä. Lento Suomeen kestikin myötätuulen takia puoli tuntia normaalia vähemmän, harvoin tulee Lontoosta Suomeen lennettyä kahteen tuntiin…

Matkani päättyy siis tähän, olen yötä lentoasemalla ja palailen vähitellen kohti kotia. En tiedä kirjoitanko vielä jonkinlaisia yhteenvetoja reissusta, katsellaan sitten parin päivän päästä…

Ljubljana&Lontoo

Ljubljanassa viihdyin sängyssäni vähän liiankin hyvin, oli kyllä hyvin ajateltu kaikkea mitä travelleri voi hostellilta haluta. Joku meksikolainen matkaaja yritti houkutella huoneesta porukkaa yökerhoon koko illan, mies hoki koko ajan kuinka ei tarvitse olla myöhään tai ei sinne ole pakko lähtee juomaan. No, eikös jossain vaiheessa aamuyötä sama jäbä ekaks soita hostellin ovikelloa ainakin viisi minuuttia (respa ei ollut yöllä paikalla, joten jonkun piti lähteä huoneesta avaamaan ovi). Ovelta mies juoksi kuulemma suoraan keittiöön ja oksensi tiskipöydälle, aamulla häntä ei enää hostellilla näkynyt… Oli tosi mukavaa keräillä pitkästä aikaa ilmaista aamupalaa jääkaapista, kun kaapisto ja lavuaari haisivat hieman pahalta.

 

Satoi edelleen vettä, joten otin hostellin kirjahyllystä Catcher in the rye kirjan ja lueskelin sitä pari tuntia. Englanninkielinen alkuperäisteos on tunnelmaltaan yllättävän erilainen kuin suomenkielinen vastine, harvoin niissä noin isoja eroja on. Ehkä englanninkielen passiiville ei ole vain kunnon vastinetta, jolloin kääntäminen on vaikeaa. Lähdin sateesta huolimatta pyörimään kaupungille, jossa ”pakollisia” nähtävyyksiä ei ollut. Matkaopaskin sanoi kaupunkiesittelyn alussa, että kaupunginosista vain keskustassa on turisteille nähtävää. Sitten keskustaa käsittelevässä omassa kappaleessa sanottiin vielä, ettei keskustassa ole mitään erikoisia nähtävyyksiä ja kannattaa keskittyä tunnelmaan 😀 Harvoin kaupunkioppaat on noin masentavia…

2013-11-05 11.04.27 2013-11-05 11.05.39 2013-11-05 11.06.55 2013-11-05 10.55.00Keskustassa vierähti pari tuntia sateesta huolimatta, voisin kuvitella paikan sopivan viikonloppumatkaksi ihan hyvin. Varsinkin jos tykkää istuskella jossain kahvilassa ja ihmetellä maailmaa, hinnathan tuolla ovat halvat ja elintaso muuta Balkania korkeampi. Tiikerikakkua myytin joka paikassa, mikähän ihmisiä siinä niin viehättää? Minä ostin kaupasta mikropizzan ja lähdin hostellille. Pizzaa oli kiva lämmitellä keittiössä, mikä edelleen haisi aika pahalle. Loppupäivä meni reissussa kerääntyneitä esitteitä lajitellessa ja reppua pakatessa, edessä oli siis lento Lontooseen.

 

Aamulla lampsin suoraan bussiasemalle ja otin bussin lentokentälle. Varmasti ensimmäistä kertaa elämässäni olin ainoa matkustaja lentokentällä, oli aika outo fiilis! Lähdin kentälle kolme tuntia ennen lentoa ja reilut kaksi tuntia ennen takeoffia paikassa ei ollut yhtään ketään… Katselin vartin kauppoja ja menin suureen saliin itsekseni istuskelemaan, onneksi paikassa oli ilmainen wifikin. Easyjetin lennolta sain uuden oksennuspussin kokoelmiin ja Lontoossa laskeuduin Stanstedille. Heti kentällä hyödynsin huikeaa kolmen punnan tarjousta, jolla saa kolmioleivän, limpparin&suklaapatukan. Edellisillä Lontoon reissuilla on tullut tuota comboa syötyä aika useasti ja hyvältä se maistui edelleen (varsinkin Dr. Pepper kuukauden tauon jälkeen!) Pikkuisen ärsyttää se, että britit tunkevat melkein joka leipäänsä maissia sisälle, onneksi muut täytteet pekoni&kana korjasivat tilanteen.

2013-11-06 16.37.14Ensimmäiseksi lampsin hostellille, Hyde Parkin luoteis-nurkkaan. Menin ensin väärään hostelliin, Hyde Park hostel ja Hyde Park Inn Hostel on hämäävän samalla tavalla nimetty… Hostelli on Lontoon majoisskenelle tyypillisesti rähjäinen kuin mikä, mutta se maksaa onneksi vain 11 euroa ja sängyissä on jopa verhot oman rauhan varmistamiseksi. Netti löytyy vain kymmenen neliön respasta, joten täällä istuu nyt kymmenisen ihmistä yhden biljardipöydän päällä selaamassa facebookkia.

2013-11-06 18.30.19Lontoossa tuntuu olevan aina joulu, aiemmilla vierailuilla loka-&marraskuussa jouluvalot ovat myös olleet päällä. Mikäs siinä, vietin iltani kiertelemällä Oxford streetin kauppoja läpi. Kaupungissa olisi tänänä ollut ZZ Topin ja Bring me the Horizonin keikat, mutta passasin ne suosiolla. 11. marraskuuta on ensimmäisen maailmansodan muistopäivä, joten lontoolaisilla on tutut kukat takeissaan kiinnitettynä uhrien muistamiseksi. Pitää huomenna katsella, jos itsekkin jostain rintamerkin saisi käsiinsä.

 

Trieste

Juna saapui Udineen puoli seitsemältä, josta ostin ensimmäisen lipun kohti Triesteä. Asemalla kuosiutumisen jälkeen (modernin Itävallan jälkeen paluu kyykkyvessoihin…) lähdin vaeltamaan suoraan kohti Risiera di San Sabbas keskitysleiriä. Toisessa maailmansodassa San Sabbas oli Italian ainoa keskitysleiri, jossa oli myös krematorio. Leiri toimi lähinnä välipysäkkinä ihmisille matkalla Mauthauseniin tai Auschwitziin. Yritin kävellä viiden kilometrin matkan leirille ilman karttaa, mutta reilun parin kilometrin jälkeen päätin kysyä apua vanhalta mummolta. Kuten niin monesti ennenkin matkalla, vanhukset ilahtuvat ihan kympillä avun kysymisestä ja alkavat taluttaa kädestä pitäen kohti nähtävyyttä. Änkytin hajanaisia sanoja leirin nimestä, mutta mummo kysyikin yhtäkkiä että puhunko englantia 😀  Asiat hoituivatkin huomattavasti helpommin tämän jälkeen ja pian istuin bussin kyydissä matkalla kohti leiriä.

2013-11-04 12.12.19Päätepysäkiltä kävelin katua alaspäin Lidlin parkkipaikalle, josta betonimuurien sisällä ollut kolkko punatiilinen rakennus jo näkyi. Tämä olikin vähän erilainen kokemus, nähdä keskitysleiri keskellä kaupunkia nimittäin. Sisäänpääsy ei maksanut mitään ja pieni kirjanen maksoi 2e. Näyttelyt olivat kaikki vain italiaksi, joten kiersin vain tilat läpi ja luin sitten oppaan läpi kaikessa rauhassa.

2013-11-04 11.55.33Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy vaalea rakennuksen julkisivu, siinä sijaitsi krematorio ennen kuin natsit räjäyttivät sen. Leirillä poltettiin muutakin kamaa ja soitettiin musiikkia kovaan ääneen, jotta leirin ympärillä olleet ihmiset eivät olisi muka tajunneet leirin käyttötarkoitusta.

2013-11-04 11.57.18Vangit asuivat pienissä selleissä, joita koko rakennus oli täynnä. Sisäpihalla pidettiin sitten luvunlaskemiset yms. toimenpiteet.

2013-11-04 11.52.44 2013-11-04 11.51.21Leiriltä palasin keskustaan, jossa palloilin hetken uhkaavien sadepilvien alla. Kaupungin tärkein nähtävyys minulle oli jo nähty, joten päätin lähteä Ljubljanaan jo illaksi, koska täällä on halvempi majoitus. Triesten keskustassa oli pieni sotilasparaati sekä armeijan kalustoa esillä. Kaupunki valittiin maailman aliarvostetuimmaksi turistinähtävyydeksi viime vuonna, joka pitää ihan hyvin paikkansa. Trieste on oikein hieno kaupunki samoine ravintoloineen kuin muutkin rannikkokaupungit, mutta turistit eivät tänne ole löytäneet.

2013-11-04 09.35.18 2013-11-04 09.35.06 2013-11-04 09.33.33Ljubljanaan oli kahden tunnin bussimatka, jonka aikana alkoi sitten sataa. En halunnut kastua tänään, joten jäin asemalle odottelemaan sateen loppumista. Loppua sateelle ei kuitenkaan tullut, joten pistin passin repussa olevaan tyhjiöpussiin suojaan ja vedin sadesuojan repun päälle, jonka jälkeen lähdin puolijuoksulla kohti hostellia reilun kilometrin päähän. Hostelli maksoi kahdeksan euroa yöltä, ja minun sänkyni on todellinen tukikohta, jolta ei tarvitse liikkua yhtään mihinkään.

2013-11-04 17.27.19Lukollinen lokero jalkopäässä, hylly, lukuvalo ja pistorasia ovat mahdollistaneet sängyssä makoilun jo neljän tunnin ajan 😀 Huonetovereita on ylä- ja alapuolella sekä edessä ja takana joten yksinkään ei tarvitse olla. Olen lukenut matkan varrella kertyneitä esitteitä ja etsinyt tietoa Ljubljanan nähtävyyksistä. Huomenna on kokonainen päivä täällä, toivottavasti sade loppuu vähitellen…

 

Berchtesgaden

Otin bussin Salzburgin rautatieaseman vierestä Berchtesgadeniin Saksaan, jossa Hitlerillä oli hänen kuuluisa asuntonsa Berghof. Bussi maksoi 5,3e ja asemalta piti kävellä vielä neljä kilometriä Puijon mäen jyrkkyystasoa olevaa serpentiinitietä vuorelle. Matkalla satoi kaatamalla ja yritin varjella passiani kastumiselta. Sain ensimmäisestä nähtävyydestä muovipussin passin suojaksi. Ylös mennessä alkoi olla luntakin, ei sitten tullut sitä mietittyä… Takki Salzburgissa oli kaukainen haave vaan, kun saavuin hotelli Zum Türkenin aulaan märkänä ja täynnä puista tuulen mukana irronneita lehtiä. Hotellin alakerrasta oli sisäänpääsy vuoren sisällä olevaan tunnelijärjestelmään, joka rakennettiin siinä vaiheessa kun liittoutuneiden pommikoneet alkoivat pommittaa Müncheniä. Kaupungista on vain 25 minuutin lentomatka, joten mittavan tunnelijärjestelmän rakentaminen tuli nopeasti tarpeelliseksi.

2013-11-03 11.25.48

Hitler vuokrasi Obersalzbergistä (vuori Berchtesgadenin vieressä) loma-asunnon NSDAP-puolueen alkuaikoina. Hitler tykkäsi paikasta ja Mein Kampfin myyntituloilla hän osti paikan itselleen. Myös muut natsipuolueen jäsenet rakennuttivat huvimajoja vuorelle, mm. Albert Speer ja Martin Bormann. Hitlerin päästyä valtaan 1933 paikasta tuli suosittu ”pyhiinvaelluskohde”, kun ihmiset saapuivat katsomaan Führerin kotia suurina joukkoina. Hitler kävi tapaamassa ihmisiä, jonka jälkeen ihmiset keräsivät innokkaina mm. soraa jonka päällä Hitler oli kävellyt. Lopulta paikka linnoitettiin tarkemmin ja Hitler rakensi omaa kulttiaan ottamalla vastaan lähinnä Hitlerjugendin lapsia. Obersalzberg täyttyi jo ennen sotaa asuinnoista ja paikalla asuneiden siviilien asunnot ostettiin pakolla Reichin käyttöön. Tärkeiden henkilöiden takia myös SS-joukkojen täytyi rakentaa taloja vartijoille jne.

Hotel Zum Türken

Hotel Zum Türken

Hotel Zum Türkenin tunneleihin pääseminen maksoi 3,5 euroa ja pääsylippuja myi sympaattinen mummo joka nauroi minun märille vaatteilleni. Onneksi sentään kengät pitivät vettä, joten vesi ei haitannut kävelyä. Tämä tunneliverkon osa meni suoraan Hitlerin Berghofin alle ja sisälsi kaikista kiinnostavimmat paikat, jos vain osasi etsiä niitä. Paikka ei varsinaisesti ollut turistinähtävyys ja olin ainoa tunnelissa, mikä oli aika jännää kun ajatteli paikoista huokuvaa historiaa. Alas mentiin pieniä portaita, joita Hitlerkin on Eva Braunin kanssa käyttänyt. Parhaimmillaan oltiin 70 metriä maan alla. Seiniin oli maalattu lyhyet selitykset eri huoneiden käyttötarkoituksista. Ensimmäisenä alas mentyä tuli vastaan Hitlerin koirille Blondille ja Bellalle tehty koppi.

2013-11-03 11.56.41

 

2013-11-03 11.57.58

Koirankoppi

Koirankoppi

Hitlerin huoneen ovi oli muurattu umpeen palvonnan välttämiseksi, mutta pienestä raosta sain taskulampun kanssa katsottua sisään. Huoneen lattia oli laatoitettu muiden osien betonin sijaan ja katto oli rapattu tasaiseksi, muita erikoishuomioita en tehnyt. Mutta Hitlerin vessa huoneen vieressä oli ainakin nähtävillä!

Umpeen muurattu Hitlerin huone

Umpeen muurattu Hitlerin huone

Aatun vessa

Aatun vessa

Tunneliverkosto oli hyvin sekainen ja monessa eri tasossa. Tikapuita pitkin kiipeämällä pääsi ”välitasoille” ja portaita pitkin sitten normaalisti eri kerroksiin. Siellä täällä oli konekivääripisteitä, joissa seinissä oli aukkoja joiden takana oli ennen vartija kk:n kanssa.

2013-11-03 12.07.49

Seuraavaksi jatkoin matkaani metsäpolulle, joka vei toiselle museolle. Natsien asuintaloista hyvin suuri osa räjäytettiin sodan jälkeen, osa tuhottiin jo sodan aikana pommitushyökkäyksissä. Albert Speerin talo on vielä pystyssä, toinen merkki asutuksesta ovat nämä pienet rauniot 50 metriä Hitlerin talosta alaspäin.

2013-11-03 12.19.04

Hitler teki joka päivä kävelylenkin Berghofilta pienelle huvimajalle reitillä, joka ohitti tämän metsäpolun. Hitler ei antanut henkivartijoiden seurata häntä, joten liittoutuneiden agenttien saatua tiedon tästä he tajusivat tilanteen luoman mahdollisuuden. Englannin tiedustelupalvelu värväsi paikallisen asukin oppaaksi ja aloitti Hitlerin salamurhan suunnittelun. Paikallisen asukkaan avulla tarkka-ampuja olisi yrittänyt päästä 300 metrin päässä polusta olevalle kukkulalle, josta oli vielä mahdollista ampua Hitler tämän aamulenkillä. Suunnitelma oli pitkälle valmis, mutta se hylättiin koska Hitlerin kuoleman pelättiin tekevän hänestä marttyyrin Saksan kansan silmissä. Joku Discovery tms. on vissiin tehnyt operaatiosta dokkarin ”Killing Hitler”, pitääpä tsekata sitten kun olen taas kotona.

2013-11-03 12.19.25

Metsäpolku vei läheiselle Documentation centerille, joka on iso museo toisen maailmansodan tapahtumista. Tässä paikassa turistit yleensä vierailevat käydessään Obersalzbergissä ja täältä löytyy myös sisäänkäynti bunkkerijärjestelmään. Sisäänpääsy ei maksanut mitään ja audio-guide oli vain 2e. Näyttely sopi minulle todella hyvin, koska se ei kertonut jo tylsäksi käyneestä juutalaisten sortamisesta tai natsien pahuudesta, vaan puolueen oikeasta toiminnasta&normielämästä. Museossa oli todella hieno pienoismalli vuoresta, jossa oli myös kaikki rakennukset, joiden omistajat sai tietää painamalla napista jolloin valo syttyi aina tietyn talon kohdalla. En tiedä mitä teen tiedoilla rakennusten sijainnista, mutta oli jotenkin todella kiinnostavaa nähdä mm. Hitlerin autonkuljettajan Erich Kemfkan talon sijainti. (mies muuten poltti Hitlerin ruumiin Berliinissä yhdessä henkivartijan kanssa)

documentation centre

Tsekkasin myös puolen tunnin dokumentin Obersalzbergistä, jossa oli paljon kiinnostavia videopätkiä, kiitos aloittelevan kuvaajan Eva Braunin joka tappoi aikaa kuvaamalla elämää Berghofissa. Mukana oli myös paikan alkuperäisiä asukkeja, joista osa ei pitänyt pakkolunastuksista ja osa taas oli myynyt mielellään asuntonsa hyvään hintaan natseille. Näyttelyn jälkeen oli aika mennä taas maan alle, tällä kertaa enemmän teknisiä ratkaisuja katsomaan.

Generaattorihuone

Generaattorihuone

Iso sisäänkäynti sisälsi ilmalukon kaasuhyökkäysten estämiseksi. Sisäänkäynti oli siis ylipaineistettu, joka esti kaasujen pääsemisen tunneleihin. Tunnelien mittavuuden tajusin viimeistään nähdessäni maan alle louhitun 30 metriä korkean hissikuilun, joka oli aika absurdi näky näissä olosuhteissa.

2013-11-03 14.02.19

Hissikuilu

Hissikuilu

Hätäpoistumistie oli romahtanut, tunneleiden rakentaminen oli muutenkin vielä paikoin kesken vaikka järjestelmä oli jo ehtinyt kasvaa valtavaksi. Poistuin museosta häkeltyneenä, miksi paras natsiaiheinen museo pitää olla Etelä-Saksan alpeilla monen kilometrin korkeudessa salaisen tunnelijärjestelmän uumenissa? Ihmettelen mitenkä avoin pääsy turisteilla oli näinkin ”pyhään” paikkaan, kun esim. Berliinissä Hitlerin bunkkeria pääsee ihailemaan vain maan päältä summittaisen kartan avulla. Keskitysleirien tarinat ovat aina vähän puolueellisia, mutta tässä museossa puhuttiin hyvin avoimesti natsien elämästä Obersalzbergissä ja näytettiin heidän humaani puolensa. Kun fokus ei ollut ihmisten pelottelussa, niin tieto näkyi osittain aivan uudessa valossa ja opin pitkästä aikaa hurjasti uutta tietoa. Tiesittekö, että tupakka-askeissa 1930-luvulla oli mukana Hitlerin tähdittämiä tarroja, joita pystyi liimaamaan erilliseen tarrakirjaan? Kuvissa Hitler mm. poseeraa lederhoseneissa Obersalzbergin metsässä.

hitler-lederhosen

Museon ulkopuolelta näkyikin sitten Kotkanpesä, jonka Hitler sai synttärilahjaksi Martin Bormannilta täytettyään 50-vuotta. Vaikka Obersalzbergiin monesti viitataan nimellä Kotkanpesä, niin Hitler asui nimenomaan muiden natsien joukossa omalla huvilallaan nimeltä Berghof. Kotkanpesää hän käytti vain muutaman kerran, omien sanojensa mukaan hän pelkäsi korkeita paikkoja :) Eagles nest on nykyään ravintola, jonne vievä bussi olisi maksanut 16e (4km matka!!), joten no thanks! Paikkaan ei saa itse kävellä, mikä on ihan älytön sääntö. Opastettu kierros sen sijaan olisi maksanut 50 euroa, mikä sekin on mieletöntä. Mutta onneksi minun silmäni toimivat paremmin kuin kamerani linssi ja näkymä Kotkanpesälle oli oikein hyvä pari sataa metriä alempaakin.

2013-11-03 14.47.55

Siellä se Kotkanpesä on vuoren päällä

kotkanpesä

Toiseen suuntaan katsoessa näkyi Ramsaun alppikylä, eikös se aina pyöri urheiluruudussa hiihtokilpailujen takia? Minulla ei ollut mitään hajuakaan oikeasta vuorennyppylästä, mutta tiesin sen olevan yhdeksän kilometrin päässä. Sade oli museosta pois tullessa jo onneksi lakannut, joten pääsin takaisin juna-asemalle jo hieman kuivaneissa vaatteissa. Juna-asemalta ostin hienon opaskirjan Obersalzbergistä, jossa on kiinnostavia kuvia ja karttoja. Aamulla ostamani Time-lehti oli sateen jäljiltä surullisessa kunnossa, mutta sain palautettua sen takaisin elävien kirjoihin irroittelemalla sivut varovaisesti toisistaan. Palasin bussilla takaisin Salzburgiin (ja Itävaltaan!), jossa suuntasin takaisin hostelille. Sain aamulla jättää reppuni hostellille säilytykseen, joten ainakaan se ei kastunut päivän aikana. Livahdin vielä nopeasti suihkuun, joten sain kuivat&puhtaat vaatteet päälle lähtiessäni juna-asemalle venailemaan yöjunaa Udineen. Asemalla odottelin kuusi tuntia kirjoja lukien ja musaa kuunnellen, kunnes huomasin että juna tuli jo tuntia aikaisemmin laiturille. Fasiliteetit ovat todellakin kohdallaan, kirjoitan tätä tekstiä nyt junassa ja julkaisen sen sitten kun pääsen netin äärelle. Läppärille on oma pistorasia ja minun varaamallani paikalla odotti aikataulu junan pysähtymisistä sekä pieni kyltti varatun paikan merkiksi.

2013-11-03 15.28.04 2013-11-03 15.27.04

Salzburg

Hostellihuoneessa oli mukavaa siihen asti, kunnes kiinalainen avasi juustonaksupussinsa ja karmea haju levisi koko huoneeseen. En tiedä mitä saksalaisissa naksuissa on, mutta kannoin läppärini nopeasti olohuoneeseen. Ostin tänään aamulla junalipun Udineen Italiaan, kyseessä on yöjuna sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Udinesta jatkan varmaan melko suoraan Triesteen, joka oli Itävallan tärkein satamakaupunki ennen kuin Italia sai sen haltuunsa.

 

Salzburg on yllättävän pieni paikka, mutta jokaikinen rakennus huokuu historiaa ja nähtävää on kaikkialla. Itävalta on kirkkaasti paras näkemäni maa ja kalliista hintatasosta huolimatta viikko täällä on ollut reissun parasta antia. Starttasin kiertelemisen Sound of Music kohteilla, joita Salzburgissa riittää. Ensimmäiseksi suuntasin Mirabell puutarhaan, jossa Maria ja lapset laulavat Do-re-mi laulun leffassa.

2013-11-02 09.59.35Sound of music perustuu Maria von Trappin elämäntarinaan melko suoraan, vaikka pieniä korjauksia on tehty. Maria ja lapset alkoivat esiintymään kuorona vasta Yhdysvaltoihin muutettuaan. Naimisiin Maria meni viisi vuotta ennen sotaa, jonka jälkeen 1938 Itävallan Anschlussin takia perhe pakeni Italian kautta jenkkeihin. Leffassa perhe esiintyy laulukilpailussa teatterin lavalla, kunnes natsit saapuvat pidättämään isän. Kohtaus kuvattiin tässä paikassa:

2013-11-02 11.32.07felsenreitschulePaikkaan tehtiin opastettuja kierroksia, joten en jaksanut mennä sisälle vaan jatkoin matkaani kohti Mozartin vaimon Constanzen haudalle. Hautausmaalle mentiin kirkon takana olevasta ovesta, joka oli kiinni. Avasin oven ja sisälle tullessa edessäni seisoi puolikaaressa kuoro, joka alkoi laulaa minun tullessa sisään. Käännyin nopeasti ja lähdin pois, kello oli 10.58 joten en kai sattunut pilaamaan jonkun häitä tai hautajaisia? Paikka oli siis kirkon eteinen, en nähnyt saliin että oliko siellä ihmisiä vai ei. Pari tuntia myöhemmin huomasin oven olevan normaalisti auki, joten kävin tsekkaamassa haudan. Constanze eli vielä pitkään Mozartin jälkeen ja hän omisti paljon aikaa Mozartin sävellysten tunnetuksi tekemiselle julkaisemalla unohdettuja sivuja jne.

2013-11-02 14.28.15Mozartin synnyinkotiin sisäänpääsymaksu oli kympin, jonka olin valmis kaikesta huolimatta maksamaan. Sitten koitti jackpot, lipunmyyjä kysyi olenko alle 18 ja vastasin että tottakai, joten sain lipun neljällä eurolla 😀 Museo oli taitavasti koottu, tietoa oli juuri sopivasti niin että museon jokaisen tekstinpätkän jaksoi lukea läpi mielenkiinnon kanssa.

2013-11-02 10.28.21

Keittiö

Keittiö

Mozartin isän Leopoldin kirjoittama kirje Wolfgang Amadeuksen syntymisen jälkeen

Mozartin isän Leopoldin kirjoittama kirje Wolfgang Amadeuksen syntymisen jälkeen

Mozartin lapsuuden aikojen viulu

Mozartin lapsuuden aikojen viulu

Piano, jonka Constanze myi tanskalaiselle keräilijälle Mozartin kuoltua

Piano, jonka Constanze myi tanskalaiselle keräilijälle Mozartin kuoltua

Mozartin viimeisiä pianoja, jolla sävellettiin esim. Taikahuilu sekä osia Requiemistä

Mozartin viimeisiä pianoja, jolla sävellettiin esim. Taikahuilu sekä osia Requiemistä

Päivän kohokohta oli Salzburgin lentokentän Hangar-7, jossa Red Bull säilyttää sponsoroimiensa projektien kalustoa. Hallista kalusto kiertää ympäri maailmaa Red Bullin promotapahtumissa, joten riippuu tuurista mitä hallissa saa milloinkin nähdä. Sisäänpääsy on täysin ilmainen, joka saa Red Bullin tuntumaan kovaltakin hyväntekijältä. Firma saa varmasti pääsylippurahat takaisin oheistuotteiden myynnissä sisällä, itsekkin kävin heti ostamassa tölkin tätä jumalten juomaa viereisestä kaupasta.

2013-11-02 12.14.33Sisällä odotti helposti coolein näkemäni asia ikinä, nimittäin Felix Baumgartnerin avaruuskapseli sekä puku!! Vaikea uskoa että näitä pääsee tsekkaamaan ilmaiseksi, joten suosittelen kaikille paikassa vierailemista. Baumgartnerin kapselista paljastui monta asiaa läheltä katsoessa, siinä on melko isoja lommoja pinnassa ja muutama naarmukin pohjassa. Kädensijat joista Felix piti kiinni hypätessään on päällystetty vanhalla kunnon jesarilla, miksi kehittää uusia keinoja kun vanhatkin toimii?

2013-11-02 12.23.13

2013-11-02 12.22.19

2013-11-02 12.17.36 2013-11-02 12.22.31 2013-11-02 12.22.09Puvun oikean käden ulkosyrjään oon kiinnitetty meikkipeili, jolla Baumgartner pystyi näkemään selkäpuolellensa sekä etupuolella olevan boxin alle. Boxissa on mm. kolme gps-laitetta sekä muut sähköiset laitteet. Vasemmassa kädessä oleva korkeusmittari on erikoismalli, koska normaalit mittarit on suunniteltu about kilometrin korkeuteen ja Baumgartner meni vähän korkeammalle… Hallissa oli Stratos-projektin lisäksi näytillä Red Bull tölkkien erilaisten ulkoasujen alkuperäiset käsin tehdyt suunnitelmat sekä kymmeniä formuloita ja lentokoneita.

Vettelin auto

Vettelin auto

Vettelin erikoisformula, jonka pinnassa on kaikkien Red Bull fb-fanien kuvat

Vettelin erikoisformula, jonka pinnassa on kaikkien Red Bull fb-fanien kuvat

2013-11-02 12.29.50 2013-11-02 12.27.36

Mika Kallion pyörä

Mika Kallion pyörä

Dakar-rallissa käytössä olleita pyöriä

Dakar-rallissa käytössä olleita pyöriä

Baumgartnerin edellinen puku tempauksessa, jossa hän lensi Englannin kanaalin yli

Baumgartnerin edellinen puku tempauksessa, jossa hän lensi Englannin kanaalin yli

2013-11-02 12.33.32Loppupäivästä hengailin vielä pari tuntia keskustassa ja kävelin tietä jolla Maria lauloi ”I have confidence in me ” biisiä saatuaan lähtöpassit luostarista. Kuuluisa salzburgilainen on myös Christopher Doppler, jonka mukaan nimettiin dopplerin ilmiö. Fysiikassa käytännöllinen ilmiön voi huomata mm. äänenkorkeuden muutoksena ambulanssin lähestyessä ja ajaessa poispäin.

2013-11-02 13.29.57

Dopplerin mukaan nimetty lukio

Nyt katselen taas hostellilla Sound of musicia, mukavaa spottailla tuttuja kohteita. Huomenna tsekkaamaan Berchtesgaden Saksan puolelta!

Mauthausen

Junalippu Wienistä Salzburgiin maksoi lopulta 6o euroa, auttss…. Matkan varrella pysähdyin tsekkaamaan Mauthausenin keskitysleirin, joka oli kymmenen minuutin paikallisjunamatkan verran sivussa reitiltä. Juna-asemalta ei ollut busseja itse leirille, joten viiden kilometrin matka piti taittaa kävellen. Reitti löytyi ilman karttaa ihan hyvin opastekylttien avulla, viimeinen kilometri oli aika outoa kun metsätie kapeni poluksi ja muita ihmisiä ei näkynyt.

 

Mauthausenin leiri on säilynyt hyvässä kunnossa ja se näyttää siltä kuin keskitysleirin kuvittelisikin näyttävän. Sisäänpääsy oli tänään täysin ilmainen, mukaan sain hyvän kartan ja audio-guiden. Ostin kaksi pientä opaskirjaa, joiden hinta kattoi juuri ja juuri painokulut (2e/kpl). Parakit olivat tuttua tyyliä esim. Sachsenhausenin ja Auschwitzin leireiltä, jopa vessat olivat täsmälleen samanlaisia. Mauthausen on minun 12. keskitysleiri, joten vähitellen pystyy oikeasti näkemään kokonaiskuvan järjestelmän takana ja sanomaan millä leirillä vankien oli tarkoitus tehdä työtä ja millä leirillä heidän tarkoitus oli kuolla.

mauthausenMauthausen oli puhdasverinen työleiri, vaikka alueella oli myös kaasukammio. Leiri perustettiin Itävallan Anschlussin jälkeen vuonna 1938 ja sen rakensivat Dachausta tuodut vangit. Mauthausenin valttikortti oli aivan sen vieressä sijainnut graanittikaivos, jossa vangit tekivät töitä. Graniittia louhittiin Wienin katukiviksi, mutta natsien otettua vallan graniitti varattiin Albert Speerin suunnitelmien varalle. Speer suunnitteli huomattavia parannuksia moniin Saksan kaupunkeihin, jonka lisäksi taustalla oli unelma maailman hienoimmasta kaupungista Germaniasta. Germanian valtakunnansalin pienoismalli on muuten nähtävissä Berliinissä, 200m korkea kupoli on vaikuttavan näköinen jo pienoismallissa, miltäköhän se olisi näyttänyt livenä…

Parakit nätissä rivissä

Parakit nätissä rivissä

Leirille kärrättiin lähinnä valtakunnalle haitaksi olevia ihmisiä kuten rikollisia, väärinajattelijoita ja juutalaisia. SS minimoi leirin vartijamäärän luomalla vankien välille tarkan hierarkian ja antamalla monia tärkeitä töitä vankien tehtäväksi. Tehtävän saatuaan vangit alkoivat suorittaa sitä täysillä ja samalla he alkoivat halveksua muita vankeja. Audio-guide oli täynnä asiaa ja jutuissa keskityttiin erityisesti nimenhuutoihin. Leirillä pidettiin aluksi kolme, vuodesta 1943 lähtien kaksi nimenhuutoa päivässä, jotka olivat samalla tehokasta simputusta pakottaen vangit seisomaan vähintään tunnin ulkona tiukassa rivissä. Roll call area parakkien välissä tasoitettiin vankien kertomuksien mukaan pyöreällä kivellä, jota kolme vankia työnsi käsivoimalla.

2013-11-01 14.53.15Leirin museossa jäin koukkuun jenkkiläiseen tv-ohjelmaan 50-luvulla, missä ihminen kertoo elämäntarinansa kameroiden edessä ja juontaja yllättää hänet jollain palkinnolla. Katsoin jakson, jossa keskitysleiri vankia painostettiin ihan kuin jotain sirkuseläintä kameroiden edessä ja lopussa kysyttiin että eikö olekkin hienoa saada mahdollisuus päästä Yhdysvaltoihin kaikkien sotasankareiden joukkoon. Hahmo yllätettiin tuomalla studiolle hänen veljensä, jota nainen ei ollut nähnyt sitten sodan alun. Museon alakerrasta mentiin kaasukammioon, jonka ympärillä oli yhteensä kolme krematoriota (yksi tuhoutunut).

2013-11-01 15.16.12

Uuni

Kaasukammio

Kaasukammio

Ihmiskoe pöytä, jossa pystyttiin myös poistamaan kultahampaat jne. arvoesineet. Samaa designia kuin Terezinissä ja Breendonkissa.

Ihmiskoe pöytä, jossa pystyttiin myös poistamaan kultahampaat jne. arvoesineet. Samaa designia kuin Terezinissä ja Breendonkissa.

Nerokkain keksintö oli huone, jonne kaasukammiossa tapetut ihmiset tuotiin. Pahan hajun välttämiseksi huoneessa oli suuri jäähdytyskone, joka teki paikasta jääkaapiin ja sai ruumiit säilymään parempana ennen uuniin pistämistä.

Krematorio

Graniittilouhos sijaitsi aivan leirin vieressä. Paikasta on paljon legendoja, joiden todenperäisyydestä voi olla montaa mieltä. Yksi tarina on kallion kielekkeestä, josta SS-vartijat tönivät vankeja alas kuolemaan. Tämä tarina on vahvistettu todeksi, eri asia on mitenkä paljon porukkaa kokeili lentäjäntaitojaan tältä kielekkeeltä.

2013-11-01 15.30.03Myös portaat alas kaivokseen ovat monille tutut. Vangit pistettiin vierittämään isoja kivenlohkareita ylös portaita, kunnes huipulla vartijat potkaisivat lohkareet alas ja homma piti aloittaa alusta. Tälläistä simputusta varmasti on ollut, mutta mahdollisimman suureen tehokkuuteen tähtäävässä armeijassa on vaikea uskoa että aikaa haaskattiin tälläiseen turhuuteen. Veikkaan että vangit oikeasti paiskivat päivät pitkät töitä, eivätkä vaan työnnelleet kiviä ylös jotain portaita vartijoiden huviksi. Tarina on varmasti totta, mutta yhdestä tapauksesta on vedetty johtopäätös että leirillä tehtiin jatkuvasti tätä porrasjumppaa.

2013-11-01 15.34.06Leirin jälkeen kävelin takaisin asemalle ja jatkoin tänne Salzburgiin. Mauthausenin kylä oli oikein hienon näköinen kanssa, mutta en jäänyt enempää ihmettelemään. Salzburgiin saavuin vaille kahdeksalta, joten menin suoraan hostelille. Hostelli on huippupaikka, huonekaverit ovat tänään Kiinasta, Etelä-Koreasta ja Saksasta ja kaikki ovat sivistynyttä porukkaa. Hostellissa näytetään joka päivä Sound of Music isolta screeniltä, isn´t that cool?? Huomiselle illalle on siis tekemistä, huippua nähdä leffa pitkästä aikaa.

2013-11-01 16.15.14 2013-11-01 15.44.38

 

[email protected] Stadthalle

Keikkapaikalle meneminen ei ole ikinä ollut näin helppoa, hallilla oli oma metropysäkki ja ruuhkia ei ollut nimeksikään. Keikan jälkeen pystyi kävelemään suoraan metroon ilman jonottamista. Tänään oli ilmeisesti halloween, huomasin sen metrossa kun vastaan tuli aika oudon näköistä porukkaa :) Pisimmän korren veti pariskunta, joilla oli vihreät irokeesit, hakaristit olkapäissä ja neljä kuonokopallista koiraa. Mies soitti olkapäillään olevasta mankasta jotain saksalaista örinämusaa ja naisella oli kaksi rottaa sylissään…

 

Lämppäribändi Skillet näytti lavalle tullessaan aika poloiselta, mutta vetikin yllättäen aika kovan keikan. Nyt kun kuuntelen youtubesta biisejä niin näköjään bändi on melko suosittukin, eipä ole tullut ennen vastaan. Areena oli aika pieni, ehkä jotain 10 000 paikkainen, joten minun paikaltakin näki keikan tosi hyvin. Äänentoisto tuntui olevan kymmenen vuotta Suomea jäljessä, älyttömät kaiutinpinot suoltivat sekalaista äänipuuroa josta erottui lähinnä rummut ja laulu.

2013-10-31 20.48.16 Nickelback aloitti parhaimmalla mahdollisella tavalla kun Animals starttasi setin. Rumpalilla oli Schwarzenegger t-paita ja virvelin sisällä oli kamera joka näytti sairaan siistiltä. Toinen biisi Woke up this morning jatkoi raskaampaa linjaa, jonka jälkeen loppukeikka olikin pelkkiä tylsiä ballaadeja. Illan aikana kuultiin neljä biisiä, missä ei ollut akustisia kitaroita lavalla. Something in your mouth setin keskellä oli kova veto, samoin viimeinen biisi Burn it to the ground. Eniten akustisissa biiseissä ärsytti yleisön tanssiminen ihan kuin oltaisiin jossain tangomarkkinoilla. Rumpusoolo oli mahtava, Adair tykitti pari minuuttia täysillä ja starttasi sitten Follow you homen intron. Kerkesin jo innostua, mutta sitten biisi keskeytettiin ja alettiin vetää jotain Lullabyä… Edellisellä keikalla oli kuultu Never Again, tänään ei ollut niin hyvä tuuri.1. Animals2. Woke up this morning3. Photograph4. Something in your mouth5. Savin me6. Far away 7. Someday8. Too bad9. Rockstar10. When we stand together11. Gotta be somebody12. Lullaby13. Figured you out 14. How you reming meencore15. Joku Elton John cover, hyvä veto16. Burn it to the groundYhteenvetona Skillet oli hyvä, Nickelback oli sairaan hyvä neljän biisin ajan ja muuten ihan ok, ärsyttää kun settilistassa voisi olla This Means War, Follow you home tai Bottoms Up noiden hitaiden sijaan… Kiertueen nimi ”The Hits” lupaili jo vähän tälläistä, suuri yleisö diggaa akustisista country biiseistä enemmän kuin kunnon menosta. 2013-10-31 20.29.38

Hitlerin Wien

Tänään ostin päivälipun metroon ja kiertelin kaupunkia Hitleriin liittyvien kohteiden perässä. Mieshän asui täällä monta vuotta ennen kuin lähti Saksaan ja ensimmäiseen maailmansotaan. Wienin vuosina mies oli köyhä ja yritti tuloksetta päästä opiskelemaan taidetta. Olen menossa tunnin päästä Nickelbackin konserttiin, joten pidemmittä puheitta pistän tähän tänään tsekatut paikat.

hitleropera Ensimmäinen paikka oli Wienin oopperatalo, josta Hitler maalasi yläpuolella olevan kuvan.

2013-10-30 13.18.20

Hitler teki maalauksia useista rakennuksista Wienin keskustassa, joten tsekkasin myös pari muuta paikkaa.

hitlerpeterkirche 2013-10-31 12.10.32 hitlerfranzizkanerplatz 2013-10-31 12.17.46Seuraava kohde oli Belvedere palatsi, jossa Saksa ja Bulgaria kirjoittivat liittolaissopimuksen toisessa maailmansodassa. Hitler oli neuvotteluissa läsnä ja pisti puumerkkinsä paperiin.

2013-10-30 13.42.58Kiinnostavimpia kohteita oli taideakatemia, johon Hitler ei päässyt sisään. Akatemia jatkaa edelleen lahjattomien taiteilijoiden hylkäämistä samassa rakennuksessa lähellä keskustaa.

2013-10-31 11.26.11Politiikan kipinä saattoi tarttua Aatuun hänen seuratessaan Itävalta-Unkarin parlamentin istuntoja. Mein Kampfissa hän toteaa parlamentin riitojen saaneen hänet tajuamaan, että demokratia ei voi ikinä toimia tällä tavalla ja yhden johtajan järjestelmä on ainoa vaihtoehto.

2013-10-31 11.50.00Vastapäätä parlamenttia on Burgtheater, jonka ohi Hitlerin kulkue meni hänen saapuessaan julistamaan Anschlussin vuonna 1938.

2013-10-31 11.56.47 burgtheaterSaapuessaan Wieniin Hitler yöpyi Hotel Imperialissa. Hitler ei valinnut presidentin sviittiä vaan yöpyi ensimmäisen kerroksen tavallisessa huoneessa. Sviitin parveke oli kuitenkin koristeltu Führeriä varten, joten Hitler pistäytyi siellä tervehtimässä kannattajiaan.

hitlerimperialparveke 2013-10-31 14.41.58Kävin iltapäivällä myös tsekkaamassa hautausmaalta muutamia Hitleriin liittyviä hautapaikkoja sekä kuuluisien säveltäjien hautoja, kirjoittelen siitä illalla jos Nickelbackin jälkeen jaksan. Nyt käyn vielä tsekkaamassa Hitlerin vanhan kotitalon ja lähden sitten keikalle. Ciao!

YK:n päämaja

VIC

Wienissä sijaitsee yksi maailman kolmesta YK:n päämajasta, muut sijaitsevat New Yorkissa ja Genevessä. Samassa rakennuskompleksissa sijaitsee myös IAEA:n (International Atomic Energy Agency) tilat. Päivän teema oli siis loputtoman pitkät nimihirviöt, joiden keksimiseen on varmasti palkattu satoja sudenpentuja. Vai miltä kuulostaa projekti A.W.E.S.O.M.E? Tämän päivän soundtrackillä voisi siis soida S.O.A.D:in IEAIAIO tai tietysti W.A.S.P:n L.O.V.E Machine? No joo, tiloihin pääsi tutustumaan ohjatulla kierroksella, joita järjestetään kahdesti päivässä. Sitä ennen piti selvittää varsin mittavat turvatarkastukset, johtuen mm. siitä että päämajat eivät sijaitse Itävallan maaperällä. Lentokentältä tutun turvatarkastuksen jälkeen mentiin passitarkastukseen, jossa tsekattiin vielä poliisihaut jne. Seuraavaksi piti ilmoittautua kierrokselle (4e opiskelijoille), jonka jälkeen lipun ja passin kanssa mentiin hakemaan kulkulupaa. Kulkuluvan rekisteröityminen tietokonejärjestelmään kesti pari minuuttia, jonka jälkeen sitä vilauttamalla päästiin porteista läpi ”no man´s land” alueelle.

2013-10-30 10.48.46Wien sai 1970-luvulla kunnian rakentaa Vienna International Centren (=VIC) erilaisten kansainvälisten järjestöjen käyttöön. Itävalta maksoi VIC:n rakentamisen, mikä luonnollisesti ei ollut veronmaksajien mieleen. VIC kuitenkin maksoi itsensä takaisin vajaassa kolmessa vuodessa monien eri syiden takia. Ensinnäkin kompleksin rakentaminen loi hirveästi työpaikkoja ja rakennuksen saneeraus muutaman vuoden välein työllistää yhä satoja rakennusmiehiä. Kompleksissa työskentelee yli 5000 ihmistä, joista kolmasosa on itävaltalaisia. Tällä on huomattava vaikutus kaupungissa, koska työntekijät kuluttavat rahaa kaupungilla ja luonnollisesti myös asuvat täällä. Vuosittain yli 23 000 ihmistä käy täällä kongresseissa, mikä tarkoittaa melkein 200 000 hotelliyötä ja huimaa rahasummaa ravintoloille jne. jne. Itävaltalaisen lain mukaan rakennus olisi siirtynyt YK:n omistukseen 23 vuoden jälkeen, jos YK ei maksaisi vuokraa rakennuksen käytöstä. Sen takia YK maksoi yhden shillingin vuokran paikan käytöstä. Vuokra nousi 13. kertaiseksi kun Itävalta siirtyi euroon, nyt vuokra on 1e vuodessa :)

VIC

VIC

Koska VIC ei ole Itävallan maaperällä, siellä ei noudateta maan lomapäiviä eikä aukioloaikoja vaan käytössä on omat järjestelmät. Sen takia paikassa on oma postijärjestelmä, kaksi pankkia, parturi, matkatoimistoja sekä päiväkoti, jossa on oli 300 työntekijöiden lasta. Paikan kieli on englanti/ranska ja työmatkat hoituvat helposti maan alla olevalla omalla metropysäkillä.  Opaskierros kesti vajaat kaksi tuntia ja aloitimme kongressirakennuksesta. VIC järjestää vuosittain yli 3000 kongressia, jotka vaativat runsaasti tiloja niiden pitämiseen. Ennen osa kongresseista jouduttiin järjestämään kompleksin ulkopuolella vuokratiloissa, joten muutama vuosi sitten valmistui alueen oma kongressirakennus. Pääsimme näkemään yhden saleista vierailijahuoneesta ”ylähyllyltä”. Salin toisella puolella olivat tulkkien kopit, joista käsin tulkit kääntävät kaikki keskustelut kuudelle eri kielelle. Jokainen keskustelu käännetään ensin englanniksi, josta seuraava tulkki kääntää sen seuraavalle kielelle (englanti, ranska, venäjä, kiina, arabia, espanja).

 

Alex Stubb kertoi aikoinaan Matti Vanhasesta, joka puhetta pitäessään alkoi kertomaan suomalaista vitsiä jostakin aiheesta. Tässäkään tilanteessa tulkki ei jäänyt sanattomaksi, vaan sanoi jotain tyyliin ”mr. vanhanen is now telling a joke , please laugh politely” 😀 Kierrosta jatkettiin mitä erilaisimmissa tiloissa, näimme YK:n kalustoa rauhanturvaamiseen, telttoja pakolaisille ja lyhyen leffan YK:n tehtävistä. Yhdessä suuressa aulassa oli näytteillä eri maiden lahjoja YK:lle, oli vähän outoa katsella seiniä joissa oli mm. Friedensreich Hundertwasserin miljoonien arvoinen taulu tai aito Nobel-mitali ihan noin vain roikkumassa, ilman mitään lasivitriinejä tai turvamiehiä. Kierros päättyi Office of outer space affairs osaston juttuihin, tulipahan opittua tälläisenkin järjestön olemassa olosta… Ajatus on hyvä, järjestö valvoo rauhaa avaruudessa, joka ei luonnollisesti ole kenenkään omistamaa aluetta vaan se kuuluu yhtä lailla meille kaikille. Näytillä oli parin miljoonan dollarin arvoinen kuukivi, sekä vanha kävijärekisteri, missä oli Juri Gagarinin nimmari merkkinä vierailusta.  Näimme myös videon astronauttien syömisestä ja saimme tsiigata ruokapakkauksia. Nykyään ruokalistalla on pari sataa erilaista ruokalajia, jotka imetään pillillä foliopakkauksesta tai sitten syödään normaalisti.

Sotamuseo

Itävallan sotamuseo

Itävallan sotamuseo

Päivän toinen kohde oli Heeresgeschichtliches museum, jota googleen kirjoitellessa saa muistella ihan kunnolla saksan opintoja kieliopista… Heti alkuun voin sanoa, että museo on aivan liian iso ja kattava, joka yleensä johtaa tietynlaiseen depressioon kaiken jännän kaman keskellä. Brittien Imperial War Museum on sopivan kokoinen, mutta esim. Belgian ja Saksan vastineet ovat myös liiankin suuria. Sisäänpääsy oli opiskelijalta 3,3e ja audio-guiden sai ilmaiseksi mukaan, kunhan vain muisti pyytää sen. Kuuntelin kaikki audio-guiden jutut 30-vuotisen sodan aiheista (1618-1648), joka vei noin tunnin. Sen jälkeen kävelin puolessa tunnissa läpi 300-vuotta, osaksi sen takia että tutustuin Franz Joosefin elämään 1800-luvulla jo aiemmin tällä viikolla. 1800-luvulta on pakko mainita päivän paras naurun aiheuttaja, nimittäin ranskalaisten tiedustelukuumailmapallo!

2013-10-30 14.49.27Mitenkä tollaisen saa pudotettua? Vihollinen pystyi nousemaan pallon kanssa parin sadan metrin korkeuteen katselemaan vihollisen ryhmittäytymistä täysin rauhassa, koska eivät tykit noihin aikoihin pystyneet ampumaan taivaalle. Museon tunnetuimmat esineet olivat Franz Ferdinandin puku, jota hän piti kuolinhetkellään sekä kruununprinssin auto. Tapahtumapaikan, molempien osapuolten vaatteiden sekä murha-aseen jälkeen seuraavaksi pitäisi vissiin käydä tsekkaamassa luoti, joka tappoi Franz Ferdinandin. Tätä säilytetään tietääkseni Tsekissä, joten sinnekkö seuraavaksi?

Surmaluoti osui kruununprinssin kaulaan, oikelle puolelle

Surmaluoti osui kruununprinssin kaulaan, oikelle puolelle

Gavrillo Princip ampui siis Sarajevon laukauksissa Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa. Vaimo Sophie kuoli epäonnisesti auton sivustan läpi menneestä luodista. Aiemmin tapahtuneen kranaatti-iskun jäljet näkyivät auton vasemmalla puolella rikki menneessä puskurissa.

2013-10-30 15.13.36

Huom. harmaa luodinreikä!

Huom. harmaa luodinreikä!

Toisen maailmansodan osastoon oli luonnollisesti panostettu eniten ja sen näytteillepano oli hyvin tehty. Hirveästi uutta tietoa en saanut ja Itävallan Anschluss esitettiin Saksan valtauksena, vaikka ei Itävalta tapahtumaa 30-luvulla hirveästi vastustanut… Kiinnostavinta oli nähdä vuodelta 1943 peräisin olevat natsien laskuvarjojääkärin kamat sekä 500lb pommi. Pommeista oli Ylellä pari kuukautta sitten ohjelma, missä niiden tehoa testattiin pariin varta vasten rakennettuun rivitaloon nykyaikaisen laitteiston mitatessa räjähdyksiä.

2013-10-30 15.26.50 2013-10-30 15.28.27Museossa oli myös näyttely Itävallan laivastosta, joka oli varmaan tehty vähän kieli poskella näytteilleasettajienkin puolesta. Esillä oli Itävalta-Unkarin U-20 sukellusvene, jonka italialaiset upottivat 1918. Sukellusveneen hylky löydettiin 1962 ja nyt osa siitä on näytteillä museossa. Lopuksi museon pihalla oli rivi tankkeja, lähinnä Jagdpanthereita mutta olipa rivissä upouusi Kosovon sodassa käytetty panssarivaunu, jossa oli vielä KFOR (=Kosovo Force) tunnukset.

2013-10-30 15.31.16 2013-10-30 15.33.05

Huomenna edessä olisi viimeinen päivä Wienissä, tarkoitus olisi ainakin tsekata hautausmaa ja mahdollisesti etsiä loppuja Flak torneja tai muuta natseihin liittyviä nähtävyyksiä. Illalla sitten keikalle ja perjantaina heti aamusta kohti Salzburgia, välipysäkkinä Mauthausenin keskitysleiri.

Heinkel He162 Volksjäger tehdas

Painelin herättyäni suoraan juna-asemalle, jossa pelonsekaisin tuntein näppäilin Mödlingin lippuautomaattiin ja toivoin ettei hinta olisi hirveän korkea. Lippu ei maksanutkaan kuin 2,1e, joten jenkkimatkailufoorumeiden pelottelut olivat taas turhia. Matka ei kestänyt kuin reilun vartin, ja paikanpäällä suunnistin paperille piirtämän kartan avulla neljän kilometrin matkan vanhalle kaivokselle. Homman nimi tänään oli Hinterbrühlin kylässä sijaitseva Seegrotte (see cave), jossa rakennettiin toisen maailmansodan lopussa Heinkelin suihkukoneita.

Heinkel jenkkien testissä sodan jälkeen

Heinkel jenkkien testissä sodan jälkeen

Saksalaiset olivat läpi toisen maailmansodan ajan pystyneet hyökkäämän liitoutuneiden pommikoneiden kimppuun ketterillä hävittäjillään, kunnes USA kiinnitti asiaan huomiota vuoden 1944 alussa ja asetti suuren määrän P-51 Mustang koneita saattamaan pommilaivueita. Saksalla oli kaksi vaihtoehtoa: rakennetaan uusi teknisesti ylivertainen hävittäjä, tai rakennetaan halvoista osista suuri määrä hävittäjiä. Saksa valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, jossa hävittäjien valmistuksesta yritettiin tehdä niin helppoa, että niiden vaurioituessa taisteluissa ne voitaisiin hylätä suoraan ja ottaa uusi kone tilalle. Järjestettiin kilpailu, johon suurimmat lentokonevalmistajat (Focke-Wulf, Heinkel jne) osallistuivat. Heinkelilla oli ollut suunnitteilla kisaan sopiva kone jo aiemmin, joten se sai uuden konetyypin rakennettavakseen.

 

Heinkel He 162 sai lisänimekseen Volksjäger (”kansan taistelija”), koska koneesta yritettiin tehdä niin yksinkertainen, että sen osaisi rakentaa keskitysleiri vangit ja sitä voisi lentää Hitler Jugendin lapset. Kone päätettiin valmistaa puusta, koska metalli oli jo tässä vaiheessa sotaa (loppuvuosi 1944) Saksassa todella vähissä. Puuosat piti liittää toisiinsa liimaamalla, koska metalliliitokset olivat alttiita korroosiolle ja olivat kalliita. Lyhyissä testeissä koneesta mm. irtosi siipi, mutta kone päätettiin silti siirtää massatuotantoon. Tuotanto alkoi vuoden 1945 alussa, jolloin liittoutuneet moukaroivat Saksan valtakuntaa joka suunnasta. Valmistuspaikka pitikin olla suojassa pommittajilta, joten paikaksi valittiin 20 kilometrin päässä Wienistä oleva vanha kaivos.

Kaivos 40-luvulla

Kaivos 40-luvulla

Tämä kaivos perustettiin 1800-luvulla ja siellä louhittiin kipsiä. Kierros kaivokseen maksoi yhdeksän euroa, ja se kesti vajaan tunnin. Opas puhui saksaa, mutta maahanmuuttajana kielessä ei ollut pahaa murretta ja ymmärsin varsin hyvin. Kaivokseen käveltiin noin 400 metriä matalassa käytävässä. Itse kaivoksessa hevoset vetivät perässään kärryjä, joihin kipsi lastattiin. Hevoset sokeutettiin, jotta ne pysyisivät rauhallisina (?). Jossain vaiheessa kaivoksessa kävi pieni ”vahinko”, ja koko paikka täyttyi vedestä. Kaivos onkin nykyään Euroopan suurin maanalainen meri. Lähdimme kiertämään hiirenhiljaista kaivosta veneessä, samalla kun opas selitti paikan historiasta.

seegrottePaikassa oli aika pimeää, joten en itse saanut otettua kunnon kuvia… Toisen maailmansodan aikana natsit pumppasivat vuorokauden ympäri kaivoksesta vettä pois, joten lentokoneiden valmistus sujui kuivissa olosuhteissa. Kaivoksessa oli nyt +9 astetta lämmintä, toisessa maailmansodassa paikassa oli lämmittimet työntekijöille, jotka olivat siis keskitysleirivankeja (paikassa oli 2000 työntekijää). Kaivoksessa kuvattiin myös Kolme muskettisoturia elokuva, jota tähdittää mm. Charlie Sheen ja Kiefer Sutherland.

Leffassa ollut vene

Leffassa ollut vene

Myös lentokoneen jämät oli nähtävillä, koneita rakennettiin lopulta 300 kappaletta ja niitä on näytteillä mm. Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa. Konetta rakennettiin vanhalla mallinimellä He162 liittoutuneiden agenttien hämäämiseksi, vaikka kone oli täysin uusi. Näin He162 koneen Prahan lentokonemuseossa, mutta en nyt millään muista oliko se vanha malli vai tämä Volksjäger.

Heinkelin jämät

Heinkelin jämät

Paikka oli todella kiinnostava niin historiallisessa mielessä, kuin ihan vain maisemienkin takia. Luola olisi aika täydellinen uima-allas meikäläiselle: monta kilometriä kirkasta vettä, tasainen kivipohja ja ei kaloja/levää/rapuja/muita hirvityksiä :) Vuonna 2004 joku ryhmä varmaan halusikin testata uimista, kun vene kaatui ja pari turistia hukkui. Nyt veneisiin on tehty muutoksia vastaavan tapauksen estämiseksi, mutta itse en vieläkään tajua miten turistit ovat onnistuneet hukkumaan max. puoli metriä syvään veteen??

 

Retken jälkeen palailin tänne hostellille. Paikkoja katsellessa on nyt mukava rytmi, heräilen aina kymmenen jälkeen, katselen nähtävyyksiä neljään tai viiteen ja sitten käyn syömässä. Illalla luen hostellilla lehden, etsin tietoa seuraavan päivän kohteista ja kirjoittelen blogia. Kymmenen minuutin päästä alkaa Vienna Capitalsin lätkämatsi, meinasin lähteä katsomaan ottelua paikan päältä, mutta torstain konsertin takia päätin säästää rahoja ja tsekata matsin hostellin aulassa. Hostelli on varattu vielä kolmeksi yöksi, joten perjantaina lähden kohti seuraavaa kohdetta Itävallassa. Viikon alusta varmaan käännyn etelää kohti, joko Italiaan tai Sloveniaan.

 

PS: Mäkkärissä myydään täällä chili con carnea, wtf??